Kiitos 105

Viime perjantain jälkihehkuissa vielä.

KIITOS 105!

Tai sittenkin, kiitos te kaikki 166 851 allekirjoittajaa. Ilman teitä ei tähän olisi päästy.

Liian rikkaita omaksi parhaaksemme

Olen "hangaround-vegaani", toisin sanoen vältän lihansyöntiä, mutta en ehdottomasti. Tarpeeksi hyvää lihaa voi toki silloin tällöin syödä. Vaikkapa hevosta. Sitä suuremmalla syyllä minusta tuntuu järkyttävältä seurata, miten tähän viime päivien hevosenlihatapaukseen reagoidaan. Tonneittain ruokaa heitetään menemään vain, koska yksi kuollut eläin on vaihtunut toiseen? Mikä järki tässä oikein on? Onko meillä niin paljon liikaa kaikkea, että tällaiseen tuhlaukseen on varaa?

Romanialaisen pollen päätyminen ruotsalaiseen lasagneen tai suomalaiseen kebabiin kuvaa hyvin toistakin vastenmielistä piirrettä ruuan tehotuotannossa. On ilmeisesti nimittäin taloudellisesti kannattavampaa kuljettaa lihaa Euroopan laidalta toiselle, välikädeltä välikädelle, kuin tuottaa ruoka lähellä kuluttajaa. Ekologista jalanjälkeä ei selvästikään lasketa hintaan.

Oman kasvissyöntini motiivi on pääasiassa ekologinen. Uskon, että lihantuotanto kuluttaa luonnonvaroja tarpeettoman paljon. Yhden eläimen kasvattaminen teuraaksi vaatii paljon enemmän ruokaa kuin mitä eläimestä itsestään saadaan irti. Jos ihmiset söisivät soijapavut ja kauran itse sen sijaan, että ensin syöttävät ne jollekin eläimelle ja sitten syövät tuon eläimen, ihmiskunnan ruokkimiseen tarvittaisiin paljon vähemmän peltoalaa kuin nykyisin. Lihantuotanto on mielestäni tuhlausta, jollaiseen meillä ei nykyisellä väestömäärällä ole varaa. Vielä vähemmän varaa meillä on heittää ruokaa menemään.

Ok, valvonta ei toiminut ja ruokaan päätyi raaka-ainetta, jota ei sen tuoteselosteessa mainita. Myönnän, että se on ongelma. Kuluttajan pitää voida luottaa siihen, että pakkauksen sisältö vastaa selostetta. Olisiko sitten ollut aivan ylivoimaista printata korjattu tuoteseloste tarroille ja kiinnittää ruokapakkauksiin? Olemme kai liian rikkaita sellaiseen puuhasteluun.

Uutisia meiltä ja muualta

Tämän päivän pääuutinen näyttäisi olevan Kreikka hallitusneuvotteluineen. Maahan yritetään epätoivon vimmalla saada muodostettua hallitus, joka pitäisi kiinni EU:n kanssa sovitusta säästöohjelmasta. Se ei ole helppoa, kun alkukuun parlamenttivaalien voittajat nimenomaisesti julistivat romuttavansa koko sopimuksen. Jos niin käy, maan veikkaillaan jopa irtaantuvan eurosta ja yrittävän paikata talouttaan devalvoinnilla.

Mitä sitten, jos Kreikka lähtee? Eihän maa alunperinkään ollut eurokunnossa. Eikö se vain ole parempikin, että epämääräiset kikkailutaloudet saadaan pois rahaliitosta? Olisi kyllä hauska ymmärtää.

Suomessa taas Ylivieskan käräjäoikeus totesi, ettei langattoman verkkoliittymän omistaja ole korvausvastuussa siitä, että joku toinen on käyttänyt liittymää tekijänoikeuksien rikkomiseen. Jutun syytetty oli jättänyt kotonaan olevan langattoman verkkolaitteen avoimeksi muidenkin käyttää, ja joku oli käyttänyt sitä tiedostojen jakamiseen. Kuka tuo jakaja oli, sitä ei tiedetä. Käräjäoikeuden mukaan yksityishenkilö ei ole velvollinen valvomaan, mitä muut verkolla tekevät. Veikkaan, että päätöksestä valitetaan hovioikeuteen. Toivottavasti ratkaisu pitää sielläkin, muuten kukaan ei enää uskalla tarjota verkkoyhteyttään muidenkin käytettäväksi.

Suomen Turussa puolestaan kerätään ääniä lakialoitteeseen. Toivotan onnea kerääjille. Oli kannabiksen laillistamisesta mitä mieltä hyvänsä, niin asiasta olisi joka tapauksessa syytä käydä keskustelua Suomessakin. Itse kyllä mietin vieläkin sitä lakialoitetta kesäajasta luopumiseksi. Se kellojen siirtely vasta pään sekoittaakin.

Suomen Espoossa puolestaan Nokialla on pörssikurssi. Toivottavasti se muuttaa suuntaansa pian, Espoon taloudelle pieni yhteisöverotulojen nousu tekisi ihan hyvää.

Pahan olon hinta

Miten pahasti täytyy päässä viirata, jos ainoa mieleentuleva keino päästä hoitoon on mennä ulos ja tappaa joku täysin tuntematon? Aika pahasti, veikkaan. Entä miten pahasti täytyy mielenterveystyön olla pielessä, jos tällaista tekoa hautovaa ihmstä ei saada hoitoon ennen kuin suunnitelma muuttuu todeksi? Melko lailla. Toisaalta, onko yhteiskunnalla olemassakaan keinoja puuttua tällaiseen, jos ihmisellä ei ole aiempaa oireilua?

Varkauden puukottaja on lehtijuttujen mukaan vuonna 1968 syntynyt eläkeläinen. Kypsässä 44 vuoden iässä siis. Jos tuossa iässä on jo eläkkeellä, taustalla on ainakin joku terveyssyy, vaikka ei välttämättä juuri mielenterveyssellainen. Joka tapauksessa ainakin joku sosiaaliviranomainen on ollut tekemisissä tämänkin ihmisen kanssa jo aiemmin. Miten paljon mahdollisuuksia siinä yhteydessä olisi ollut auttaa?

Mies on lehtien mukaan myös perheetön ja asuu yksin paikkakunnalla, jonne muutti neljä vuotta sitten. Sosiaalisia kontakteja siis ei juurikaan ole ollut, ja paha olo on jäänyt purkamatta. Miten tällaiset hijaiset ja huomaamattomat yksinasujat saataisiin huomattua ajoissa? Viranomaistenkaan ei voi edellyttää vahtivan, että kaikki suomalaiset olisivat säännöllisesti tekemisissä toistensa kanssa: paitsi että se olisi järjettömän kallista, se myös loukkaisi ihmisten yksityisyyden suojaa tavalla, johon on aiemmin päästy lähinnä Itä-Saksassa. Jonkun olisi silti pitänyt tehdä jotain ajoissa. Naapurien edes.

Syrjäytyminen näkyy monenlaisina ongelmina. Usein ongelmista joutuvat kärsimään viattomat. Niin tälläkin kertaa. Ihmiset, välittäkää toisistanne.

11,5 km/h

Kymmenen kilometrin työmatkani julkisilla vei tänä aamuna 52 minuuttia. Hölkäten taitaisi päästä suunnilleen yhtä nopeasti. Tuo ei edes ole mitenkään poikkeuksellisen hidasta, joskus on mennyt yli tuntikin. Onneksi oli hyvä ilma, että junaseisakkeella ja bussipysäkillä seisoskelu ei tuntunut ihan niin hukkaan heitetyltä ajalta: saihan siinä sentään valohoitoa. Sateella se odottelu ärsyttää enemmän.

Mikä siinä on, että Espoossa on niin vaikea liikkua julkisilla minnekään? Helsingin keskustaan pääsee sujuvasti, mikäli VR:n liikenteenohjaus ei satu kaatumaan tai radalle hajonnut ikäloppu lähijuna ei pysäytä kaikkea rataliikennettä epämääräiseksi ajaksi, mutta mihinkään muuhun suuntaan ei pääse kätevästi silloinkaan.

Onneksi kohta pääsee aloittamaan pyöräilykauden. Sitten pitää vain opetella polkemaan tarpeeksi rauhallisesti, ettei ole töihin päästessään hiestä märkä, tai käymään suihkussa vasta töissä. Liikunta tekee joka tapauksessa hyvää.

Kokeilukuvailua

Vein kameran ulos tänään, kun kävin puolison kanssa pienellä kävelyllä lähiseudulla. Täytyy myöntää, että ei noita kuvia paljon näppäilyä kummemmiksi viitsi kehua, mutta jostainhan se on aloitettava. Sellaiset kolme-neljäkymmentä kuvaa näppäsin, suurin osa ihan mistä sattuu. Sellaiset pikkuseikat kuin sommittelu, valotus, oikean aukon valinta ym. ovat vielä kaukaista tulevaisuutta. Kolme kuvaa ajattelin kuitenkin laittaa tähän näytille.

Ensimmäisenä aika tyypillinen pajunkissakuva. Mikäs sen keväisempää?

Toiseksi silta. Jokin tuossa siltarummussa on kovin kiehtovaa. Rajaus olisi voinut olla tiiviimpi.

Matkan varrelta löytyi myös vähän kovempiakin kokenutta luontoa, olisiko tapaninpäivän peruja. Tätä kuvaa piti vähän gimpata, kun alkuperäisessä taivas ylivalottui ja kaikki muu oli täysin mustaa. Taitavampi Gimp-käyttäjä varmasti saisi paljon parempaakin jälkeä aikaan, mutta jostainhan se on tämäkin aloitettava.

Kaikein kaikkiaan oli ihan mukava kävelyreissu, ja kamera oli hauska pitää mukana. Aina välillä kannattaa kuljeskella kotinurkillakin ihan turistina ja koittaa bongata jotain uutta. Liian usein kaiken tuttuus estää näkemästä mitään.

Nelosen uutisten mukaan ihmiset eivät enää pidä ilmastonmuutosta niin huolestuttavana asiana kuin neljä vuotta sitten. Mitähän tämä mahtaa tarkoittaa? Ilmastonmuutos ei ainakaan ole kadonnut minnekään, pikemminkin se on aina vain selkeämmin näkyvillä. Onko talouskriisi vienyt ihmisten huomion? Tottahan se on, että rahapulassa ei ole helppo ajatella tätä päivää pidemmäle eikä köyhällä ole varaa äänestää kukkarollaan. Toisaalta, ainakaan vielä talouskriisi ei ole Suomessa puraissut niin pahasti kuin USA:n asuntoluottokriisin alkuaikoina pelättiin. Voisiko olla, että talous on vain saanut niin paljon julkisuutta, että ympäristölle ei ole palstatilaa riittänyt? Se olisi kovin ikävää. Talous elää sykleissä ja taantuman jälkeen tulee taas nousukausi. Ympäristön kohdalla niin ei ole.

Kamerakummastelua

Hain tänään "lähikaupasta" Kilosta uuden kamerani. Ilta onkin sitten mennyt iloisesti sitä ihmetellessä. Ihan perusmallin aloittelijajärkkärihän se on, mutta riittävän monimutkainen saamaan ainakin minut hämilleni. Kaikenlaisia säätöjä riittää: mitäs ISO-herkkyyttä pitäisi käyttää, mikä tiedostomuoto on hyvä, pitäisikö käyttää tärinänvaimennusta vai ei, onko keskustapainotteinen vai matriisimuotoinen valotusmittaus hyvä ja niin pois päin. Kaikille noille asetuksille varmaan on tarkoituksensa, mutta näin ihan aluksi pitäisi vain oppia käsittelemään sitä kameraa jotenkin sujuvasti. Pitäisiköhän olla kerettiläinen ja antaa automatiikan päättää?

Huomenna voisi joka tapauksessa mennä etsiskelemään jotain kuvattavaa.