Miten pahasti täytyy päässä viirata, jos ainoa mieleentuleva keino päästä hoitoon on mennä ulos ja tappaa joku täysin tuntematon? Aika pahasti, veikkaan. Entä miten pahasti täytyy mielenterveystyön olla pielessä, jos tällaista tekoa hautovaa ihmstä ei saada hoitoon ennen kuin suunnitelma muuttuu todeksi? Melko lailla. Toisaalta, onko yhteiskunnalla olemassakaan keinoja puuttua tällaiseen, jos ihmisellä ei ole aiempaa oireilua?
Varkauden puukottaja on lehtijuttujen mukaan vuonna 1968 syntynyt eläkeläinen. Kypsässä 44 vuoden iässä siis. Jos tuossa iässä on jo eläkkeellä, taustalla on ainakin joku terveyssyy, vaikka ei välttämättä juuri mielenterveyssellainen. Joka tapauksessa ainakin joku sosiaaliviranomainen on ollut tekemisissä tämänkin ihmisen kanssa jo aiemmin. Miten paljon mahdollisuuksia siinä yhteydessä olisi ollut auttaa?
Mies on lehtien mukaan myös perheetön ja asuu yksin paikkakunnalla, jonne muutti neljä vuotta sitten. Sosiaalisia kontakteja siis ei juurikaan ole ollut, ja paha olo on jäänyt purkamatta. Miten tällaiset hijaiset ja huomaamattomat yksinasujat saataisiin huomattua ajoissa? Viranomaistenkaan ei voi edellyttää vahtivan, että kaikki suomalaiset olisivat säännöllisesti tekemisissä toistensa kanssa: paitsi että se olisi järjettömän kallista, se myös loukkaisi ihmisten yksityisyyden suojaa tavalla, johon on aiemmin päästy lähinnä Itä-Saksassa. Jonkun olisi silti pitänyt tehdä jotain ajoissa. Naapurien edes.
Syrjäytyminen näkyy monenlaisina ongelmina. Usein ongelmista joutuvat kärsimään viattomat. Niin tälläkin kertaa. Ihmiset, välittäkää toisistanne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti