lauantai 23. helmikuuta 2013

Liian rikkaita omaksi parhaaksemme

Olen "hangaround-vegaani", toisin sanoen vältän lihansyöntiä, mutta en ehdottomasti. Tarpeeksi hyvää lihaa voi toki silloin tällöin syödä. Vaikkapa hevosta. Sitä suuremmalla syyllä minusta tuntuu järkyttävältä seurata, miten tähän viime päivien hevosenlihatapaukseen reagoidaan. Tonneittain ruokaa heitetään menemään vain, koska yksi kuollut eläin on vaihtunut toiseen? Mikä järki tässä oikein on? Onko meillä niin paljon liikaa kaikkea, että tällaiseen tuhlaukseen on varaa?

Romanialaisen pollen päätyminen ruotsalaiseen lasagneen tai suomalaiseen kebabiin kuvaa hyvin toistakin vastenmielistä piirrettä ruuan tehotuotannossa. On ilmeisesti nimittäin taloudellisesti kannattavampaa kuljettaa lihaa Euroopan laidalta toiselle, välikädeltä välikädelle, kuin tuottaa ruoka lähellä kuluttajaa. Ekologista jalanjälkeä ei selvästikään lasketa hintaan.

Oman kasvissyöntini motiivi on pääasiassa ekologinen. Uskon, että lihantuotanto kuluttaa luonnonvaroja tarpeettoman paljon. Yhden eläimen kasvattaminen teuraaksi vaatii paljon enemmän ruokaa kuin mitä eläimestä itsestään saadaan irti. Jos ihmiset söisivät soijapavut ja kauran itse sen sijaan, että ensin syöttävät ne jollekin eläimelle ja sitten syövät tuon eläimen, ihmiskunnan ruokkimiseen tarvittaisiin paljon vähemmän peltoalaa kuin nykyisin. Lihantuotanto on mielestäni tuhlausta, jollaiseen meillä ei nykyisellä väestömäärällä ole varaa. Vielä vähemmän varaa meillä on heittää ruokaa menemään.

Ok, valvonta ei toiminut ja ruokaan päätyi raaka-ainetta, jota ei sen tuoteselosteessa mainita. Myönnän, että se on ongelma. Kuluttajan pitää voida luottaa siihen, että pakkauksen sisältö vastaa selostetta. Olisiko sitten ollut aivan ylivoimaista printata korjattu tuoteseloste tarroille ja kiinnittää ruokapakkauksiin? Olemme kai liian rikkaita sellaiseen puuhasteluun.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti